Heinäkuu oli varsin helteetön. Jokin ilta saattoi nähdä hengityksen huuruavan. Eräänä iltana höyrysi sateen jäljiltä kostea asfaltti. Sadetta riitti kuuron verran likimain jokaiselle päivälle. Aamun kirkastuessa kauniina odotin innolla ulos lähtöä, mutta kun olimme valmiit lähtöön, oli taivas jo pilvessä tai satoi.
Eilen ja tänään on ilmassa ollut syksyn tuntu, tuulessa viileä raikkaus. Johan ensi viikolla koululaiset palaavat pulpettiensa ääreen! Syksy saapuu kesän jälkeen, jota ei oikein ollutkaan.
Meidän perheessä kesä- ja menokausi päättyy elokuun loppuun. Siihen mennessä on häät ja synttärit juhlittu, lomareissut tehty, kesävieraat palanneet koteihinsa. Mies aloittaa uudessa opinahjossa ja minä jatkan tutuissa, hiljalleen muuttuvissa kuvioissa Tiitiäisen kanssa kotona. On sellainen vaihe, että viihdyn tosi hyvin kotiäitinä! Tosin, en muista, milloin en olisi viihtynyt, vaikka välillä onkin ollut raskaampaa, väsyneempää.
Odotan jo vähän syksyä, rauhoittumista. Sitä, että ollaan vaan kotona keskenämme. Toki ihmisiä on ihana tavata, mutta ei ihan kesätahtiin ympärivuotisesti. Aloitamme myös uudessa vauvauintiryhmässä ja tutustutaan ehkä paikallisiin pikkuisiin.