Eilen ja tänään on ilmassa ollut syksyn tuntu, tuulessa viileä raikkaus. Johan ensi viikolla koululaiset palaavat pulpettiensa ääreen! Syksy saapuu kesän jälkeen, jota ei oikein ollutkaan.
Meidän perheessä kesä- ja menokausi päättyy elokuun loppuun. Siihen mennessä on häät ja synttärit juhlittu, lomareissut tehty, kesävieraat palanneet koteihinsa. Mies aloittaa uudessa opinahjossa ja minä jatkan tutuissa, hiljalleen muuttuvissa kuvioissa Tiitiäisen kanssa kotona. On sellainen vaihe, että viihdyn tosi hyvin kotiäitinä! Tosin, en muista, milloin en olisi viihtynyt, vaikka välillä onkin ollut raskaampaa, väsyneempää.
Odotan jo vähän syksyä, rauhoittumista. Sitä, että ollaan vaan kotona keskenämme. Toki ihmisiä on ihana tavata, mutta ei ihan kesätahtiin ympärivuotisesti. Aloitamme myös uudessa vauvauintiryhmässä ja tutustutaan ehkä paikallisiin pikkuisiin.
Teilläpä on ollut ja on edelleen tosiaan puuhakas kesä! :-) Ehdottomasti täytyy se tapaaminen saada sovituksi kunhan läähpuuh-aikataulu hellittää.
VastaaPoistaNäitä kesäblogituksiasi lukiessani muistelen kaikkia niitä viime kuukausina kuuntelemiani Maailmanpolitiikan arkipäivää - sekä BBC:n vastaavia Fooc -lähetyksiä, jotka ovat käsitelleet Euroopan lamaa. Niin monet eivät uskalla tehdä mitä sinä teit eli hankkia lasta ennen kuin löytävät viran - mikä on tosi traagista kun kuuntelee kuusi vuotta kotona työttömänä olleita lähes 40-vuotiaita naisia. Minusta tuntuu että sinä teit oikean valinnan ja samoin tekivät ne suomalaiset 1970-luvun alun äidit joille oli luonnollista saada lapset kesken opintojen kun se oli biologisesti kannattavinta. Hyvin hekin ovat selvinneet, aina Luoja huolta pitää :-)
Puuhaa on riittänyt!Nyt elokuussa R:kin pitää lomaa, niin olemme saaneet touhuilla koko perhe yhdessä <3
VastaaPoistaMeille oli oikea ratkaisu antaa lapsen syntyä juuri tähän elämäntilanteeseen. Koskaan ei ole "oikeaa" aikaa, jos ei ole valmis uhraamaan mitään elämästään lapsen syntymän vuoksi. Elämä on lopulta aina yhtä keskeneräistä. Jos työtilanne alallamme olisi epävakaampi, olisin jo todennäköisesti työnhaussa, mutta koska luotan löytäväni (jotain) työtä, kun sen aika on, niin en ole vielä pitänyt kiirettä.
Odotan jo seuraavaa tapaamistamme. Edeltävästä kerrasta onkin taas aikaa, mutta toisaalta virtuaalimaailman ansiosta jonkinlainen yhteys tuntuu silti säilyneen :)