Omalla kohdallani kotiinjääminen (toistaiseksi) tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Tiitiäinen tuntuu olevan hyvin kiinni äidissään, minussa, sillä meillä ei ole ollut paljoakaan hoitomahdollisuuksia lähipiirissä, enkä ole Tiitiäistä tohtinut tai tarvinnutkaan kenenkään vieraan hoitoon jättää. Tuttujen ihmisten hoitoon hän on jäänyt ongelmitta imetyksen mittaisen tauon ajaksi silloin tällöin. Enkä koe minulla olevan kiire takaisin työelämään:
Olen suorittanut kaikki kouluni ajallaan hyvällä opintomenestyksellä. Omalla alallani (pätkä)töitä riittää ja sanotaan, että virasta on turha haaveillakaan työuran viitenä ensimmäisenä vuonna. En myöskään koe ulkopuolista painetta työhön menemisestä: en pidä lapsen kanssa kotona olemista mitenkään vähemmän tärkeänä tehtävänä kuin äidin palkkatyötä. Tokikaan se ei ole yhteiskunnalle yhtä tuottoisaa, mutta yhtälö ei välttämättä ole aina niin yksinkertainen; yhteiskunnalle kun voi kertyä myös säästöjä, jos vanhemman kotona oleminen edistää koko perheen terveyttä ja hyvinvointia. Sitä paitsi kotihoidontuesta verotetaan aina vähintään 20%. Tietääkö muuten kukaan, miksi etuuksia verotetaan eri perustein kuin muuta tuloa?
Jotakuta voi mietityttää, miten rahat riittävät kotona olemiseen. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että saan kotihoidontukeeni sekä hoitolisää että kuntalisää. Kohtuullisen opintolainani maksoin pois palkkarahoillani pian valmistuttuani. Asuntolainaa taas en ole halunnut ottaa, vaan asumme vuokralla. Sitä paitsi, mitä sitä kaipaisi, kun on aina tottunut vähään? Kun on sovussa itsensä ja lähiympäristönsä kanssa, ei kaipaa kauemmas.
Ainakaan tähän asti päivät vauvan kanssa eivät todellakaan ole käyneet pitkiksi. Enemmin tuntuu, että koko ajan olisi hommaa ja puuhasteltavaa odottamassa nurkan takana jahka kaikkeen kerkeäisi! Olen viihtynyt hyvin kotona lapsen kanssa ja tuntuu, että nyt vielä paremmin kuin koskaan, kun pienestä on jo ihan erilailla seuraa. Hän touhuaa paljon omiaan ja sitä on mukava seurata huushollauksen ohessa. On myös ihanaa olla todistamassa pienen kehitysaskelia - ensimmäistä, toista ja kolmatta seisomaan nousua, päähänpistoja ja puheenkehitystä.
Reilu viikko sitten Tiitiäisen suusta on alkanut kuulua sanoja:
- njam/njamnjam (ruuasta, tissimaidosta)
- tii-tii (äiti)
- tito (kiitos)
- äiei (heihei)
- mu mu (mummu)
(Kuvassa äidin ja tyttären kesäjalkineet - Tiitiäisen seisomaan nousemisen kunniaksi ostetut ensimmäiset kengät ja minun vanhat kirppiskenkäni.)
En muista mikä se syy siinä suuremmassa veroprosentissa on, mutta palautuksinahan ne sitten saa tai voi heti hakea sitä veroprosentin muutosta. Ei siis loppupeleissä ole niin, että etuuksista pitäisi maksaa rankemmin veroja, se vaan jostain syystä automaattisesti tehdään niin. Mä hain viime vuonna veroprosentin muutosta ja sama saamani prosentti ilmoitettiin myös Kelalle. Jos siis tuntuu ettei halua odotella niitä palautuksia vaan olisi nyt kivempi saada vähän enemmän käteen niin kannattaa vaan vero.fi tehdä se muutosilmoitus ja ruksata sieltä että tieto menee myös Kelaan :)
VastaaPoistaPitäsköhän meidänkin jonkinlaiset popottimet hankkia. Täälläkin seisoskellaan nyt alvariinsa, eilen ensimmäistä kertaa ilman tukea kun hyllyltä piti saada esine kahdella kädellä. Lapsen ilme oli vähintään yhtä hämmästynyt kuin äidin :D
Moi! Kelaa varten hommatulla muutosverokortilla tota prosenttia tosiaan sai hilattua alas, kiitos vinkistä!
PoistaPojuhan on edistynyt! Meillä yksi hetki seisottu ilman tukea, muuten vielä tuen varassa seisoskellaan. Polviseisonnassa Tiitiäinen viihtyy jo ilman tukea ja seisoma-asennossa irrottelee toista kättään. On se jännittävää seurattavaa :)
Ok. Me pähkäilimme R:n kanssa Kelan kirjettä lukien, että kotihoidontuen veroprosentti on aina vähintään 20%, joten oletin ettei siitä ole palautuksiakaan tulossa. Pitääpä vielä varmistaa Kelalta, että tarviiko sinne alkaa muutoverokorttia postittelemaan!
VastaaPoistaNuo kengät!!! Niin tutut ja muistoja herättävät! Äitiydestä huolimatta ihana paras Tuittu, monet kesät on yhdessä noiden kanssa porskutettu eri puolilla Suomea <3 Täällä pakkailen muuttaakseni teitäkin lähemmäs, pian nähdään taas :)
VastaaPoistaTotta, nuo kengät on tainneet olla mulla tosi kauan ja monessa mukana :) ps. kiitos mieltä ylentävästä kommentista! Ja niin kiva, että olet tulossa näille main :) :)
PoistaSalainen ystävä täällä huhuilee, että onhan paketti löytänyt perille? :)
VastaaPoistaHei! On se. Kiitos tosi paljon! En juuri ole ollut kotosalla viime päivinä, joten en ole vielä kerennyt blogiini paketin antimia kuvaamaan ja ylistämään :)
PoistaNo hyvä! Kiitos itsellesi :)
PoistaHupsista ei pitänyt tulla tolla käyttäjällä :D
PoistaMoi! juuri löysin tänne, ihana toi kenkäkuva. itselläni on puhelin täynnä tänä kesänä napsittuja samanlaisia :)
VastaaPoistaHei Minttu ja tervetuloa! Varmasti tuttu näkymä monelle äidille tällainen kenkäpariasetelma :)
VastaaPoista