Kesäinen tervehdys salaiselta äitiystävältä

Ihana salainen äitiystäväni lähetti minulle jo toisen "hemmottelupläjäyksen". Toukokuun paketti sisälsi makoisia herkkuja muutosta palautumiseen. Kesäkuun paketti taasen koostui seuraavista yllätyksistä:

Isoja greippituikkuja
Bergamottisuihkugeeli
Ravitseva mustikkakasvonaamio
Appelsiini kuorintanaamio
ja saatteeksi vielä suloinen pöllökortti

Tuoksut sopivat kesään ja tuotteet täydellisesti omiin pieniin hemmotteluhetkiin, joista kerroin kierroksen alussa näin sanoin:
"Hemmottelen itseäni suihkussa ja saunassa. Satsaan suihkugeelin laatuun ja tuoksuun, kuorin ihon hyväntuoksuisella voiteella. Saunassa sivelen saunahunajaa kasvoille ja vartalolle ennen löylyyn menoa. Joskus laitan saunan tai suihkun jälken vielä kasvonaamion. Herkuttelen tummalla suklaalla ja hedelmillä. Iloiseksi minut saa aurinko, värit, hymyt ja halaukset sekä tietysti oma lapsi :)"

Tuikut tulevat tarpeeseen niinä haikeina hetkinä, kun kesäillan valosta on luovuttava. Vielä en suo syksylle sijaa ajatuksissani, mutta kynttilöistä on varmasti iloa, sitten, kun hämärän hiipimistä syysiltoihin ei enää voi olla huomaamatta.

Mainittakoon vielä, että kyseinen lähetys saapui perille hyvissä ajoin kesäkuun puolella. Minä itse olen myöhässä kiitosten suhteen, kun en ole ehtinyt kotona kuvaamaan ja kirjoittamaan, kun loppukuu meni reissatessa.

Hemmottelupaketit olivat osa Blogimutsit yllättää - sinulle on postia! -kierrosta. Ja sattuipa vielä niin hauskasti, että me lähetimme ac:n kanssa paketit toisillemme, vaikka muut kierroksen mutsit saivat yllätyksensä eri ihmisiltä kuin kelle itse lähettivät.

Mukava tempaus kaiken kaikkiaan!

kesäkeinu

Hei me reissataan!

Blogi ei varsinaisesti ole tauolla, mutta eipä minulla ole aikaa päivitelläkään kaikilta näiltä "kesäkiireiltä". Sukulointia ja ystävöintiä puolin ja toisin ollut kesämme täynnään, eikä sille loppua vielä näy. Myös pienen sairastelu on syönyt resursseja - ei onneksi mitään vakavaa, mutta kyllä se aikansa ottaa.



Parin viime viikon aikana Tiitiäinen on saanut kaksi uutta (yläetu)hammasta ja suusta on tullut myös kolme uutta sanaa toistuvasti oikeissa yhteyksissään:

"tintu" = lintu
"pappa" ja
"kitta" (tarkoittaa sekä kissaa että koiraa)

En tiedä, onko mahdollista, että kolmitavuisiakin sanoja jo tapailisi tuo kymmenkuinen, mutta kuultu on mm. "nenuna" (perunasta) ja "pununu" (puhelimesta).



Kuullaan taas kun keretään!

Kesäisin terveisin,
Tuittu&Tiitiäinen

Puhuvan vauvan tyytyväinen kotiäiti

Vanhempainvapaa päättyi meidän perheessä virallisesti 1.6. Isäkuukaudella sitä olisi saanut tietysti vähän venytettyä, mutta koska mieheni on päätoiminen opiskelija, jätimme isän osuuden vanhempainvapaasta taloudellisista syistä käyttämättä.

Omalla kohdallani kotiinjääminen (toistaiseksi) tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Tiitiäinen tuntuu olevan hyvin kiinni äidissään, minussa, sillä meillä ei ole ollut paljoakaan hoitomahdollisuuksia lähipiirissä, enkä ole Tiitiäistä tohtinut tai tarvinnutkaan kenenkään vieraan hoitoon jättää. Tuttujen ihmisten hoitoon hän on jäänyt ongelmitta imetyksen mittaisen tauon ajaksi silloin tällöin. Enkä koe minulla olevan kiire takaisin työelämään:

Olen suorittanut kaikki kouluni ajallaan hyvällä opintomenestyksellä. Omalla alallani (pätkä)töitä riittää ja sanotaan, että virasta on turha haaveillakaan työuran viitenä ensimmäisenä vuonna. En myöskään koe ulkopuolista painetta työhön menemisestä: en pidä lapsen kanssa kotona olemista mitenkään vähemmän tärkeänä tehtävänä kuin äidin palkkatyötä. Tokikaan se ei ole yhteiskunnalle yhtä tuottoisaa, mutta yhtälö ei välttämättä ole aina niin yksinkertainen; yhteiskunnalle kun voi kertyä myös säästöjä, jos vanhemman kotona oleminen edistää koko perheen terveyttä ja hyvinvointia. Sitä paitsi kotihoidontuesta verotetaan aina vähintään 20%. Tietääkö muuten kukaan, miksi etuuksia verotetaan eri perustein kuin muuta tuloa?

Jotakuta voi mietityttää, miten rahat riittävät kotona olemiseen. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että saan kotihoidontukeeni sekä hoitolisää että kuntalisää. Kohtuullisen opintolainani maksoin pois palkkarahoillani pian valmistuttuani. Asuntolainaa taas en ole halunnut ottaa, vaan asumme vuokralla. Sitä paitsi, mitä sitä kaipaisi, kun on aina tottunut vähään? Kun on sovussa itsensä ja lähiympäristönsä kanssa, ei kaipaa kauemmas.

Ainakaan tähän asti päivät vauvan kanssa eivät todellakaan ole käyneet pitkiksi. Enemmin tuntuu, että koko ajan olisi hommaa ja puuhasteltavaa odottamassa nurkan takana jahka kaikkeen kerkeäisi! Olen viihtynyt hyvin kotona lapsen kanssa ja tuntuu, että nyt vielä paremmin kuin koskaan, kun pienestä on jo ihan erilailla seuraa. Hän touhuaa paljon omiaan ja sitä on mukava seurata huushollauksen ohessa. On myös ihanaa olla todistamassa pienen kehitysaskelia - ensimmäistä, toista ja kolmatta seisomaan nousua, päähänpistoja ja puheenkehitystä.

Reilu viikko sitten Tiitiäisen suusta on alkanut kuulua sanoja:

- njam/njamnjam (ruuasta, tissimaidosta)
- tii-tii (äiti)
- tito (kiitos)
- äiei (heihei)
- mu mu (mummu)




(Kuvassa äidin ja tyttären kesäjalkineet - Tiitiäisen seisomaan nousemisen kunniaksi ostetut ensimmäiset kengät ja minun vanhat kirppiskenkäni.)

Kuvaruno: Kaikki menee aina eri lailla

Lehtirunoni ei päässyt mukaan HS:n runoblogiin, mutta tänne se pääsee :)

kauniin ja aina niin täydellisen epäonnistumista
kaikkea pilalle mennyttä
Olen viime aikoina pohtinut paljon.
Ajatellut.
käsikirjoitusta,
muuttujia.

tavoitteiden elokuva
ei ole todellista

Kaikki menee aina eri lailla
päämäärää kohti kulkiessa
testi ajatuksen voimallesi:
Elämä.



Alkuperäinen teksti oli Sanna Wikströmin kolumni Kaikki on menee aina eri lailla Kotilieden numerossa 7/2012. Se olikin hyvä teksti!

Minulle oli postia

Tällä viikolla kopsahti luukkuuni annin organisoiman Sinulle on postia kierroksen tiimoilta. Kuten kuvasta näkyy, suklaa ei ole kauaa pysynyt koskemattomana. Onneksi suklaalevystä saa suht edustavan kuvan avattuna (tai tyhjänäkin) ;)

Kiitos salaiselle äitiystävälleni ihanista suklaista!

Pikaiset kuulumiset

Hei kaikille kolmelle lukijalleni!

Hiljaista on pitänyt blogin puolella, mutta se johtuu vain siitä, että elämässä on säpinää. Itse muutto sujui hyvin, alkaa vaan jo väsyttää tämä kaaos ja kaikki erityisjärjestelyt arjessa. Netti saatiin toimimaan maanantaina, mutta toistaiseksi vain makuuhuoneen lattian rajassa. Se ei houkuttele käyttämään konetta enempää kuin on pakko...

Olen saanut sormet multaan, hankkinut kirjastokortin, etsinyt lähikirpparit ja tavannut kahta ystävääkin eli kotiutuminen uudelle paikkakunnalle on alkanut sinänsä hyvin. Uusi asuinpaikka on viehättävä ja olen valokuvannut lähiseutua. Ehkä tännekin eksyy jotain otoksia, kunhan saan ne (vielä toistaiseksi pahvilaatikossa olevalle) koneelleni ladattua.

Tiitiäinen on ollut kaksi päivää kuumeessa. Toivon, että johtuisi vain hampaista, sillä yskää hänellä on riittänyt jo kuutisen viikkoa. Auringonpaistetta ja lämpöä on toukokuun ensimmäisille viikoille riittänyt kiitettävästi ja harmittaa, kun ei voi ottaa siitä kaikkea iloa irti. Toisaalta muuttohommat ärsyttävät ja kaipaavat vastapainoa, mutta kaikki muu puuhastelu hidastaa kodin laittamisen etenemistä. Siksi toisaalta haluaisin vaan tehdä kaiken mahdollisimman nopeasti alta pois.

Palaillaan!